Luna Lehikoinen - Pohjoista valoa

Apinarokko - plan B?

Koska kyseinen, varsin vaikeasti ihmiseen tarttuva harvinainen rokko on jo Bidenin johdolla Yhdysvalloissa julistettu pandemiaksi, on tarpeen jälleen tarttua aiheeseen. WHO ei kuitenkaan toistaiseksi ole julistanut apinarokkoa pandemiaksi. Tässä kohden on muistettava kuinka tämä maailman terveysjärjestö muutti joitain vuosia sitten koko pandemian määritelmää siten että melkein mikä tahansa virustauti joka cirkuloi populaatiossa voidaan julistaa pandemiaksi, vaikkei se olisikaan erityisen vaarallinen ihmiselle. Pandemia- sanan pelottavaa kaikua ei ihmisten mielistä kuitenkaan ole poistettu.

Plan B – apinarokko?

Event 201 (2019) oli pandemia- harjoitus joka pidettiin vain muutamia kuukausia ennen kuin se itse asiassa toteutui kuten harjoituksessa visioitiin. Ajallisesti se ennusti pandemian alkavaksi lähes päivän tarkkuudella. Tuon pandemia- harjoituksen rahoitti Bill Gates (Bill ja Melinda Gates- säätiö). Nyt uutisoitu apinarokko myös ennustettiin alkavaksi toukokuussa 2022 Munchenissä Marraskuussa 2021 pidetyssä turvallisuus konferenssissa (Nuclear threat initiative). Myös tämän tapahtuman rahoitti Bill Gates. Jos samalla tarkkuudella on luottaminen pandemian ”kenraaliharjoituksiin” kuin edelliseen sellaiseen, on syytä suhtautua vakavasti ja samalla suurella epäilyksellä uuteen uhkaavaan pandemiaan ja sen syntymekanismiin. Kyseisessä visiossa on mm. kuvattu kuinka 10. 1. 2023 apinarokkotapauksia on jo 23 maassa, 70 miljoonaa tapausta ja 1,3 miljoonaa kuolemantapausta. Tämä artikkeli perustuu Kliinisen mikrobiologian erikoislääkärin ja lääketieteellisen mikrobiologian dosentin Tamara Tuumisen haastatteluun Mikko Kemppen podcastissa.

Onko apinarokko vaarallinen ihmiskunnalle?

Huolimatta noista synkistä ennusteistä on kysyttävä kylmäpäisesti ensinnäkin onko kyseinen rokko lähtökohtaisesti todella vaarallinen. Tiedämme entuudestaan kuinka median välityksellä voidaan pelkoa lietsoa hyvin helposti ihmismassoihin. Apinarokko joka on orthobox- virus, kuten isorokkokin, on kuitenkin huomattavasti vaarattomampi ihmisille kuin isorokko, jonka on todettu kadonneen maapallolta 80- luvulla (se ei siis enää cirkuloidu ihmispopulaatiossa). Apinarokko ei tartu helposti eläimestä ihmiseen, eikä se myöskään leviä helposti ihmisestä toiseen. Viruksen tartuttamiseen tarvitaan näkyviä oireita eli ihon märkärakkuloiden kautta tai limakalvojen kautta. Oireeton ei voi tartuttaa virusta, lisäksi saadakseen tartunnan oireellisesta, vaatii se läheisen ja melko pitkäaikaisen kontaktin tähän. Kaiken lisäksi ihon oltava jonkin asteisesti rikki jotta märkärakkulasta voi saada tartunnan.

Onko kyse apinarokosta?

Mikrobiologian asiantuntija Tamara Tuuminen on mm. todennut että hän ei ole nähnyt dokumentaatioita siitä miten tartunnat on todettu juuri apinarokoksi (monkeybox), muutoin kuin oireiden tunnistamisen kautta. Hän peräänkuuluttaa ehdottomasti differentiaalidiagnostiikkaa jotta tapauksista voidaan sulkea pois muut samankaltaisia oireita omaavat virustaudit kuten mm. vesirokko ja syfilis. Tällaisia dokumentteja hän ei ole nähnyt. Myös diagnostiikassa olisi ehdottomasti käytettävä muita perinteisiä mikrobiologisia testejä (serologia- testi, IKG) jotta voidaan varmuudella puhua juuri apinarokosta. Näihin kaikkiin on WHO suhtautunut varsin nihilistisesti ja perustaa testauksen jälleen kerran jo koronaepidemian aikana hyvin epäspecifiksi osoittautuneeseen PCR- testiin. Tutkija Vincent Carroll myös toteaa samaa: on tutkittava miten monkey-box on diagnosoitu. Samoin on selvitettävä voiko sen ilmaantuminen liittyä jotenkin koronarokotteiisiin. Azra Zenecan käyttämässä adenovirustekniikassa on nimenomaisesti käytetty apinoiden adeno- virusta. Onko mahdollisesti kyseessä ollut monkey- box virus?

Tamara Tuuminen toteaa että jos apinarokko leviää normaalisti normaalioloissa, se ei ole suuri vaara ihmiskunnalle. Jos se kuitenkin liittyy jotenkin käytettyihin koronarokotteisiin, on syytä olla huolissaan. Erityistä huolta hän kantaa tilanteesta siksi, että nyt kahden vuoden ajan on ihmisiä rokotettu korona- rokotteilla joiden tutkimusten mukaan on todettu aiheuttavan heikentynyttä luontaista immuniteettia. On huomioitava että isorokko, jolle apinarokko on siis sukua on todettu kadonneen maapallolta jo 80- luvulla. Sen jälkeen syntyneet eivät siis ole saaneet suojaa isorokolle ja sen sukuisille viruksille kuten apinarokolle. Isorokko- rokote antaa suojan myös apinarokolle, mutta jos nyt lapsia, nuoria ja nuoria aikuisia aletaan rokottamaan heikennettyä virusta sisältävällä isorokko- rokotteella (Suomessa löytyy varastosta isorokko- rokotteita), saattaa siitä koitua suuri vaara, jopa kuolemanvaara henkilölle jonka immuniteetti on heikentynyt koronarokotteiden johdosta. Lisäksi emme varmuudella vieläkään tiedä mitä koronarokotteet lopulta pitävät sisällään. Voiko siis näistä tekijöistä johtuen muutoin kesystä monkey- boxista tulla iso ongelma ihmiskunnalle, Tuuminen kysyy.

Plan B? Yhteensattumien summaako?

Vuonna 2019 FDA hyväksyi uuden rokotteen isorokkoa ja apinarokkoa vastaan. Huomionarvoista on, että isorokon siis on todettu jo kadonneen maapallolta 80- luvulla. Vuonna 2022 EMA lisensioi lääkkeen isorokkoa vastaan (Tecovirimat). 26. 2. 2021 on jätetty patentti yhdistelmä rokotteesta sekä box- virusta että koronavirusta (Sars-cov 2)vastaan. Rokote on valmis vuoden 2022 ensimmäisellä puoliskolla.

https://rumble.com/v167en7-apinarokko-mist-on-kyse-tamara-tuuminen-130.html

10. 6. 2022 Pintakiiltoa

Tein hiljan itselleni ihan oman buddha- patsaan, kai vain lähinnä muistuttamaan sisäisen rauhan tavoittelemisen tärkeydestä. Kyllä, muotoilin sen ensin savesta, otin siitä sitten kipsimuotit ja lopuksi vielä valoin koko komeuden kipsiin. 

Tokmannin puutarha- osastolla näin sitten hyllyssä rivissä jostain muovisekoitteesta tehtyjä buddhia tyypillisessä eteerisessä hymyssään. Mietin siinä että onko Suomessa paljonkin buddhalaisia vai onko patsaat vain dekoraatio- tarkoituksessa myytävänä (hyvin halpaan hintaan). Jouduin itsekin kysymään itseltäni, teinkö patsaani aitoa henkisyyttä ilmaistakseni vai lähinnä viestiäkseni muille että "Ollaan tässä vähän henkisiäkin nähkääs". 

Kumpi mahtaa olla Tokmannin hyllyjen buddha- patsaiden funktio ja arvo; käyttöarvo vai näyttöarvo? En voinut välttyä tunteelta että elämme todellakin pinnallisessa tyhjiössä jossa koitamme "helposti ja tuskattomasti" saavuttaa illuusion henkisyydestä sijoittamalla resin- buddhan tuijapensaan juureen.

Onko tämä "helppous" myös muutoinkin aikamme ilmiö; ei minun tarvitse itse ottaa vastuuta terveydestäni, ajatella omilla aivoillani tai käydä läpi tuskallista ja epämukavaa olemassaolon kriisiä. Kaikki kun saadaan valmiiksi pureskeltuna totuutena median tarjoilemana, asiantuntijoiden vakuuttamana ja lääkepurkin turruttamana.

6.5. 22 Keisarin uudet vaatteet

Lainaan seuraavassa tekstiäni uusimmasta kirjasta: "Pimeys ja valkeus". Lainaamassani kohdassa päähenkilö Haru on keskustelussa H.C. Andersenin kanssa jonka satua "Keisarin uudet vaatteet" he yhdessä ruotivat.

"Lopulta keisari sovittaa peilin edessä vaatteitaan ja hienoa laahusta. Laahuksen kantajatkin ovat tarttuvinaan kankaaseen, mitä he eivät oikeasti löydä. Kaikki kuitenkin ihailevat kovaan ääneen kauniita kankaita ja niiden kuvioita. Sitten joukko lähtee kulkueeseen kaupungin keskustaan, missä ihailu jatkuu kunnes pieni lapsi huutaa, ettei keisarilla ole ollenkaan vaatteita. Kulkueen seuraajat alkavat tämän jälkeen supista keskenään lopulta yltyen huutamaan, ettei keisarilla todellakaan ole vaatteita. Keisari suoristaa selkänsä ja näyttää entistä ryhdikkäämmältä, vaikka hänestäkin tuntuu että kansa on oikeassa. Hän ajattelee, että hänen täytyy kestää näytös loppuun asti. Ja kamariherrat jatkavat laahuksen kantamista aivan kuin keisarilla olisi oikeasti vaatteet laahuksineen. Haru toteaa tämän todeksi silmiensä edessä ja tuntee suurta myötähäpeää keisaria kohtaan.

-Millainen petos, ja mikä harha joka totena esitellään saaden viekkaalla keinolla kaikki uskomaan tai uskottelemaan itselleen että keisarilla todellakin on uudet vaatteet! Vain pieni lapsi joka on rehellinen, uskaltaa sanoa totuuden!

-Näin on, tarina on opetus ja varoitus siitä miten helposti loppujen lopuksi voidaan ihmiset saada uskomaan mitä tahansa; eihän kukaan halua tyhmän tai pätemättömän leimaa otsaansa. Siten harhaa saadaan ylläpidettyä. Lopulta kyseessä on eräs pelolla hallitsemisen muoto; nimittäin pelko tulla leimatuksi vaikkapa tyhmäksi tai mielenvikaiseksi.

-Mielenvikaiseksi? Tuo ei nyt sovi tarinaan mitenkään, mistä sen nappasit?

-No, halusin tuoda sadun lähemmäksi nykypäivää, siis sitä mitä sinä elät Haru.

-Onko siinä, tarkoitan tässä ajassa vaarallista tulla leimatuksi…mielenvikaiseksi?

-Valitettavasti ystäväni, valitettavasti.

-Mutta miksi, jos näet vain totuuden ja puhut sen mukaan?

-Mutta jos se onkin vastoin haluttua ylläpidettyä harhaa, sitä harhaa jota rahanahneet ”vaatturit” ylläpitävät.

-Niin, vaatturit, voisiko heidät yhdistää paremmin tähän aikaan?

-Voi hyvinkin, satu on näes metafora eli vertauskuva. Se ilmiönä voi siis esiintyä missä tahansa ja milloin tahansa. Sanoisin että vaatturi jolla on vain kullan kiilto silmässään voisi olla kuka tahansa jolla on keinot mielten hallintaan, luoda illuusioita ja ylläpitää harhoja.

-Kävisikö vaikka pankkiirit, poliitikot... tai asiantuntijat?

-Mahdollisesti."

9.4. 22 Pelon kulttuurista ja turvallisuuden kultista

Lainaan seuraavassa Youtube- kanavan "Academy of Ideas" (suosittelen seurattavaksi)- esittämiä ajatuksia jotka näyttäytyvät yllättävän ajankohtaisina tänä päivänä.

Elämä on arvaamatonta, ja maailma on täynnä vaaroja ja uhkia sekä turvallisuudellemme että hyvinvoinnillemme, joten pelko ei ole ainutlaatuista nykyaikaisessakaan yhteiskunnassa. Joissakin menneisyyden kukoistavimmissa sivilisaatioissa pelkoa tasapainottivat kuitenkin toivo ja optimistinen usko inhimilliseen potentiaaliin. Renessanssin ja valistuksen aikana ajatus siitä, että yksilöt ja yhteisöt voisivat rohkealla ja luovalla toiminnalla torjua vaaroja ja muokata epävarmaa tulevaisuutta, kukoisti. Muinaisessa Kreikassa ja Roomassa rohkeutta pidettiin suuressa arvossa, joten yksilöt olivat aktiivisia riskien edessä ja uskalsivat elää tuntemattoman läsnä ollessa. "Onni suosii rohkeita", kuuluukin latinalaisen sananlaskun mukaan. Lisäksi monissa aiemmissa sivilisaatioissa tunnustettiin, että epävarmuus ei ole vain mahdollisen vaaran lähde vaan myös mahdollisuus.

Mutta kuten Frank Furedi kirjoittaa: "Se oli silloin. 2000-luvulla optimistinen usko ihmiskunnan kykyyn kukistaa tuntematon on antanut periksi uskolle, että yksilön tai yhteisön on mahdotonta käsitellä sen kohtaamia vaaroja ... toivon liekki välkkyy edelleen, mutta sitä varjostaa yhä enemmän aineettoman ahdistuksen synkkä tunnelma." Frank Furedi, kuinka pelko toimii: Pelon kulttuuri 2000-luvulla

Rohkeus, toivo ja optimismi, jotka menneisyyden sivilisaatioissa pitivät pelon kurissa, on lähes menetetty nykymaailmassa, ja niin pelko kuluttaa monien meistä elämää. Näemme kaiken pelon vääristyneen linssin läpi, tästä näkökulmasta Frank Furedi tarkentaa: "... tämä näkökulma [pelosta] on niin perusteellisesti sisäistetty, että monet, jotka omaksuvat tämän näkemyksen, eivät ole tietoisia sen vaikutuksesta käyttäytymiseensä. Useimmille ihmisille tällainen näkökulma tulee esiin terveenä järkenä. Tämä ei tarkoita, että ihmiset olisivat jatkuvasti peloissaan; pikemminkin pelon näkökulma toimii herkistämällä ihmisiä keskittymään mahdollisiin uhkiin ja vaaroihin ja samalla häiritsemällä huomiota epävarmuuden todennäköisestä positiivisesta vaikutuksesta." Frank Furedi, kuinka pelko toimii: Pelon kulttuuri 2000-luvulla

Katsoessaan maailmaa pelon näkökulmasta ihmiset näkevät riskejä asioissa, käyttäytymisissä ja toiminnoissa, joita menneinä sukupolvina ei pidetty riskialttiina. He pelkäävät liiaksi uhkia, jotka ovat väistämätön osa elämää. Ja he arvioivat kokemuksia ennen kaikkea niihin liittyvien mahdollisten riskien perusteella. "Yksi pelkonäkökulman vaikutuksista on se, että se laajentaa jatkuvasti niiden asioiden määrää, jotka muodostavat vaaran ja ovat siten edustettuina riskeinä. 1980-luvulta lähtien lukuisat kommentaattorit ovat kommentoineet riskien räjähdysmäistä kasvua." Frank Furedi, kuinka pelko toimii: Pelon kulttuuri 2000-luvulla

Lisäksi riskin merkitys on saanut suurelta osin negatiivisen merkityksen. 1900-luvun jälkipuoliskoon asti oli tervettä järkeä, että monet riskit kannattaa ottaa. Niin kauan kuin jaloa yritystä, itsensä oivallusta, seikkailun henkeä tai vapauden ja totuuden kaltaisia arvoja motivoi, riskien kohtaamisen tunnustettiin olevan edellytys luonteen kasvatukselle ja jopa suuruuden saavuttamiselle.

Winsor MCCay 1915, Fear

30.3. 2022 Sydämellään näkee parhaiten

Kun olin opiskelemassa Bangkokissa 2012, käsiini osui kirjakaupassa kirja johon en ollut vielä tutustunut mutta joka oli minua kiinnostanut. Se oli Antoine De Saint Exuperyn "The Little Prince", Pikku prinssi. Luin kirjan erittäin suuresti vaikuttuneena. Lainaan tähän englannin kielisen version saatetekstin:

"Moral allegory and spiritual autography. With the timeless charm it tells the story of a little boy who leaves the safety of his own tiny planet to travel the universe, learning the vagaries of adult behaviour through a series of extraordinary encounters."

Näinä aikoina olen jälleen pohtinut Pikku Prinssin lapsenomaista yksinkertaista viisautta - viisautta joka näyttäisi yksinomaan oikealta tieltä kaiken sen moninaisen, usein hämmentävän informaation keskellä jossa elän. Mielessäni on yhä useammin Pikku prinssin huomio; Sydämellä näkee tarkimmin!

Kun joudun punnitsemaan monenlaisten mielipiteiden ja uskomusten sekamelskassa oikeaa tietä, en voi mitään muuta kuin katsoa sydämelläni; sillä tosiaan näkee parhaiten ja siihen voi aina luottaa. Viime aikoina se on vaatinut jonkin asteista vetäytymistä monesta sosiaalisen median kentästä jotta voisin todella tarkkaan tutkia omaa sydäntäni. Sen äänen totisesti voi kuulla mutta usein se vaatii hiljaisuutta ja rauhaa.

Kirjan alkuperäinen kansikuva, kuvitus kirjailijan.

Hans Zimmerin elokuvamusiikkia

28.3. 2022 "En kerro sinulle kuinka hän kuoli, vaan kuinka hän eli."

Kirjoitin aiemmin kuinka ajasta voi tulla pelon tyyssija. Tällä kertaa puen ajatukseni musiikin avulla; tämä musiikki soi hyvin usein taustalla kun maalaan. Näin pääsen irti ajan ajattelemisesta ja sen mukanaan tuomista peloista, jotka mieleni voi synnyttää. Musiikki on elokuvasta "Viimeinen Samurai" ja myös itse elokuva kuuluu kaikkien aikojen suosikkeihini. Elokuvan keskeinen juoni on miten moderni nykyaika ollaan tuomassa auringon laskun saarelle ja perinteiset instituutiot, kuten Samurai- perinne, ovat kukistumassa. Samurait ovat vannoneet uskollisuuden valan keisarille taistella keisari-instituution puolesta kuolemaan saakka. Elokuvan loppukohtauksessa viimeinen Keisari kyselee Samuraitten joukossa taistelleelta amerikkalaiselta (Tom Cruise), miten Samuraipäällikkö kuoli. Siinä vaiheessa on selvää että Samurait olivat hävinneet taistelun modernisoitua armeijaa vastaan, mutta laittoivat viimeiseen saakka urhoollisesti kampoihin. Amerikkalainen joka oli jäänyt eloon vastaa Keisarille; "En kerro kuinka hän kuoli, vaan kuinka hän eli" viitaten siten Samurai- päällikön omistautuneeseen, kurinalaiseen henkisen ja fyysisen puolensa harjoittamiseen.

22.3. 2022 Pelko ja aika

Aika jossa elämme nostaa esille paljon pelkoja ja nämä pelot nousevat mielestämme. Pelko on sidoksissa aikaan ja ajatteluun; mitä jos menetän työni, jos vaimo jättää minut, sairastun jonain päivänä tai kuolen, mitähän ihmiset minusta ajattelevat? Itse olen joutunut käsittelemään paljon pelkoja joita mieleni nostaa esiin. Lopulta olen aika väsynyt näihin pelkoihin ja haluan vain olla tässä ja nyt - en jaksa miettiä tulevaa liikoja. Otan usein pensselin ja kankaan, laitan musiikkia soimaan ja hetken kuluttua olen unohtanut pelon; olen unohtanut ajan olemassaolon ja keskittynyt vain hetkeen. Haluan toteuttaa tätä jatkossakin; haluan olla läsnä hetkessä ja nauttia sen suurista tai ihan pienistäkin iloista. Kun aika katoaa mielestäni, katoaa myös pelkokin ja niin, sen hedelmänä olen saanut aikaan kenties jotain hedelmällistä, kuin itsestään, ponnistelematta. "What is the root of fear?"Jälleen arvostamani opettaja Khrisnamurti tarttuu keskeiseen pelon kysymykseen, joka erityisesti tänä aikana koskettanee varmaan kaikkia ihmisiä.

25.3. 2022 "Miksi sinulla on noin suuret korvat?"

Miksi emme luota enää huomioihimme?

Sadut ovat useinkin hyvin opettavaisia, siksi niitä kai on aikanaan kerrottukin lapsille. Aikuiset kuitenkin ovat yhtä lailla opettavaisten muistutusten tarpeessa, usein jopa enemmän kuin lapset. Nykyinen maailman aika on saanut minut ihmettelemään miksi ihmiset eivät luota enää omiin havaintoihinsa?

On olemassa viisas satu nimeltä Punahilkka joka kertoo pienestä tytöstä jonka äiti lähetti tapaamaan tytön iso-äitiä. Perille saavuttuaan punahilkka näkee isoäidin sängyssä mutta huomaa hänessä jotain sangen outoa. Ilkeä susi on ehtinyt edelle ja syönyt suihinsa iso- äidin, pukenut tämän vaatteet ylleen, laittanut hänen yömyssyn päähänsä ja silmälasit silmilleen. Sitten susi on mennyt peiton alle odottamaan pikku tyttöä, jotta voisi syödä tämänkin suihinsa. Punahilkka saapuu sängyn ääreen ja alkaa ihmettelemään havaintojaan kysyen epäuskoisesti:

-Kuinka sinulla on noin suuret korvat? Kuinka sinulla on noin valtavan suuri suu, noin suuret kädet ja suuret silmät? Susi vastailee viekkaasti; jotta voisin sinut paremmin kuulla, nähdä ja koskettaa…todellisen aikeen se kuitenkin kätkee kunnes tyttö ei ehdi epäluuloltaan enää karkuun.

Kun niin sanottu pandemia alkoi, kuulin monen suusta epäuskoisia sanoja kuten; -Kuinka tämä on mahdollista? Eihän tämä ole todellistakaan! He esittivät puhtaan havainnon, huomion tilanteesta, ilman suden viekasta selitystä - selitystä joka oli yhtä epäuskottava kuin tilannekin, mutta silti ihmiset suurin joukoin olivat valmiit hyväksymään sen koska epäuskottavalle tilanteelle oli löydyttävä selitys. He olivat valmiit hylkäämään hetken perästä puhtaan huomionsa ja havaintonsa joka puhui totta; eihän tällainen ole mahdollista! Vain lapsen puhtain silmin asioita tarkastelevat pitivät "lapsen uskonsa", minä mukaan luettuna. Kyllä, aion vastedeskin luottaa omiin havaintoihini ennemmin kuin ulkopuolelta tulevaan ehdotteluun ja ohjailuun siitä miten minun pitäisi havaintojani tulkita tai luottaako niihin laisinkaan.

Grimmin sadun kuvitusta; Punahilkka

Khrisnamurti puhuu huomioimisesta ja ajattelusta

15.8. 2021 Massapsykoosi - aikamme sairaus?

Massapsykoosi on läpi yhteiskunnan leviävä mielisairaus jolle on tyypillistä todellisuuden tajun katoaminen ja jota lietsoo pelko. Psykoosi on mielen sairaus, massapsykoosissa tämä sairaus leviää samaan tapaan kuin virus. Poikkeuksena on että tämä virus käyttää leviämiskeinonaan kaikkialle yltäviä tiedotusvälineitä. Historian saatossa tyyppillisiä esimerkkejä psykoosin leviämisestä ovat noitavainot ja totalitarianistiset yhteiskuntajärjestelmät. Massapsykoosissa hulluudesta tulee normi ja harhaiset uskomukset leviävät kulovalkean tavoin. Tyypillisesti joukkoihin leviävä mielisairaus käyttää keinonaan mielikuvia ja assosiaatioita eli mielleyhtymiä. Kaikkiin massapsykoosin assosiaatio- ketjuihin liittyy oleellisesti pelko. Ilman pelkoa ei tämänkaltainen virus voisi elää hetkeäkään. Aikamme on hyvin otollinen massapsykoosin synnylle, sillä aikamme ihminen ei kyseenalaista enää maailmaa; media tarjoilee kaikki vastaukset valmiina. Totalitarianistiset järjestelmät ovat aina käyttäneet massapsykoosin ylläpitämiseksi propagandaa. Tyypillistä propagandalle on että se vetoaa tunteisiin, hyödyntää pelkoa ja vetoaa sosiaaliseen vastuuseen. Ne jotka eivät ota osaa kollektiiviseen vastuunkantoon, ovat yhteiskunnan vihollisia. Myös tähän asetelmaan liittyy siis oleellisesti pelko. Pelko estää aivotoimintojen normaalin käytön, se on myös kaikkein tehokkain luovuuden esto. Totalitarianistisessa yhteiskunnassa luovuus on tyrehtynyt, tällaisessa yhteiskunnassa luovuudelle ei ole käyttöä. Koska luovaan ajatteluun kuuluu kyseenalaistaminen ja lähtökohtainen ajatus ettei ole yhtä ainoaa totuutta, on se siten vaaraksi massapsykoosia ylläpitäville auktoriteeteille.

"Todellakin, on yhä ilmeisempää että ei nälänhätä, maanjäristykset, eivät mikrobit eikä syöpä, vaan ihminen itse on se joka on vaarallisin uhka itselleen, siitä yksinkertaisesta syystä että ei ole olemassa riittävää suojausta psyykkistä epidemiaa vastaan - joka on moninkertaisesti vaarallisempi kuin pahin luonnonkatastrofi". Carl Jung

"Totalitarianistiset systeemit 1900- luvulla edustavat eräänlaista kollektiivista psykoosia. Joko vähitellen tai äkillisesti, järki ja yleisinhimillinen säädyllisyys ja kohtuus, eivät enää ole mahdollisia sellaisessa järjestelmässä. On vain kokonaisvaltainen terrorin ilmapiiri ja "vihollisen" kuviteltu olemassaolo keskuudessamme. Siten yhteiskunta kääntyy itseään vastaan valtaapitävien auktoriteettien yllyttämänä".  Juust Meerloo

Totalitarianistisessa yhteiskunnassa "Rikokset joita yksilö yksin ei koskaan suorittaisi ovat helposti toteutettavissa ryhmän osana". Carl Jung

24.9.2021 Sosiaalisesta kontrollista

Tässä kirjoituksessa tarkastelen otsikon aihepiiriä eräiden valikoitujen lainauksien kautta. 

”Maan suuret kansalaiset eivät ole niitä, jotka polvistuvat vallan edessä, vaan pikemminkin niitä, jotka auktoriteettia vastaan ovat tarvittaessa järkkymättömiä maan kunnian ja vapauden puolesta”. Albert Camus

Järjen kunnioittamisen, avoimen vuoropuhelun, sananvapauden ja yksilön oikeuksien sijaan poliittiset järjestelmät kaikkialla maailmassa ovat muuttumassa yhä autoritaarisemmiksi. Petos ja valheet, manipulointi ja propaganda, pelko ja psykologiset operaatiot ovat tulleet keinoiksi oikeuttaa poliittiset toimet ja politiikka, joka tuhoaa elämää. Miten poliitikot pystyvät vakuuttamaan kansalaiset luopumaan vapaudestaan ja suosimaan kovan käden hallituksen valvontaa? Miksi niin harvat puolustavat enää vapautta?

”Jos vapaus on tukahdutettu nykyään niin suuressa osassa maailmaa, tämä johtuu todennäköisesti siitä, että orjuuden menetelmiä ei ole koskaan valittu yhtä kyynisesti ja yhtä tehokkaasti kuin nyt. Myös aiemmat vapauden vilpittömät puolustajat ovat köyhyyden, epätoivon ja valitun katalan strategian kautta kääntäneet sille selkänsä”. Albert Camus

Traagisinta on, että monet ihmiset yhä luulevat olevansa vapaita:

”Kukaan ei ole niin epätoivoisesti orjuutettu kuin ne jotka harhaisesti luulevat olevansa vapaita”. Goethe

"Ne, jotka uskovat olevansa vapaita, piittaamatta siitä, että nykymaailmassa heitä hallitaan, tarkastetaan, vakoillaan, ohjataan, numeroidaan, säännellään, rekisteröidään, indoktrinoidaan, valvotaan, tarkistetaan, arvioidaan, sensuroidaan ja käsketään henkilöiden taholta, joilla ei ole oikeutta, viisautta eikä hyvää aietta tehdä niin". Pierre - Joseph Proudhon

Kollektivismi: Onko yksilö olemassa yhteiskuntaa varten vai onko yhteiskunta olemassa yksilöä varten?

"Yksilön on alistettava itsensä yhteiskunnan hyväksi, käyttäydyttävä yhteiskunnan hyväksi ja uhrattava itsekkäät yksityiset etunsa yhteisen hyvän puolesta." Ludvig von Mises

"Yhteinen etu ennen yksilön etua". Adolf Hitler

Kollektivismi on totalitaaristen järjestelmien toiminta-ajatus; se on kommunistisen, fasistisen ja joiltain osin myös sosialistisen yhteiskunnan kulmakivi.

Mikä on yhteiskunta? Mikä on yksilö?

"Yhteiskunta on vain termi, käsite ihmisryhmän symbioosille. Käsite ei sisällä elämää", Carl Jung

Päin vastoin kuin yksilö, joka on todellinen olento, yhteiskunta on abstrakti käsite. Yhteiskuntaa ei ole olemassa ilman ihmisten ajatuksia ja tekoja. Sillä ei ole intressejä eikä se tähtää mihinkään. Sama koskee kaikkia muita kollektiiveja.

"... Kansakunnalla (tai valtiolla) ei ole omaa elämää ilman yksilöä, eikä se siksi ole itseisarvo. Kaikki elämä on yksilöllistä, jossa yksin perimmäinen merkitys voidaan löytää." Carl Jung

Yhteiskunta käsitteenä ei voi ajatella, toimia, puhua tai tehdä valintoja. "Juuri kollektiivinen moraali on se, joka on toiminut oikeutuksena jokaiselle diktatuurille ja jokaiselle julmuudelle, menneisyydessä ja nykyisyydessä.". Natanael Branden

Yksilö on mukana monissa yhteisöissä – hänen koulussaan, klubissaan, ammattissaan, kaupungissaan tai maassaan, kirkkossaan, poliittisessa puolueessaan, valtiossaan... mutta hän on aina suurempi kuin ne kaikki... kaikki nämä erilaiset yhteisöt ovat olemassa ilman poikkeusta yksilön vuoksi. Ne ovat olemassa palvellakseen häntä, ne ovat olemassa hänen hyödykseen ja menestyksekseen. Jos asetelma käännetään toisin päin, kuten nyt on käynyt maassa ja valtiossa jossa elän, johtaa se ennemmin tai myöhemmin totalitarianismiin jossa vähä vähältä kansalaisten yksilövapaudet riistetään "yhteisen hyvän" nimissä.

Suosittelen katsomaan tämän videon aiheeseen liittyen: "Mr. Global ja plandemic", Reiner Fuellmich;

https://odysee.com/@AnneOikarinen:a/reiner-fuellmich-15.9.2021:8?fbclid=IwAR02GbmLOiDhqnxwnjyLhZYnupcWXQi5rg-PWBuU7HiXfNH0_48Wcc5fbXs

18.11. Aikamme ja ajattomat kysymykset

Tämä aika jossa elämme on nostanut esiin samaan aikaan monenlaisia perimmäisiä kysymyksiä. Yhteen niistä haluan tuoda valoa tämän videon kautta. Kysymykseen homoseksuaalisuudesta vastaa suuresti arvostamani opettaja Jiddu Krishnamurti omalla päällekäymättömällään tyylillä antamalla tilaa kuulijan omille päätelmille ja ajatuksille.

28.8. 2021 Kun taiteesta tuli taidetta ja aika jossa elämme

Taide käsitteenä alkoi muodostua niinkin myöhään kuin renessanssin (1400- 1500-l.) aikakaudella. Taiteen taiteeksi tuleminen silloin tapahtui samaan aikaan kun se alkoi irtaantua sidonnaisuuksista taustavaikuttajiinsa kuten kirkkoon tai mesenaatteihin. Taiteen perusolemuksesta tuli olla vapaa; taiteilijan luomisvoima ei ollut sidottu mihinkään tahoihin ja niiden intresseihin taiteen sisällön suhteen.

Tämän päivän Suomessa tiede- ja kulttuuriministeri vaatii rokote- passia ja pitää ihmisoikeuksien viemistä osalta kansalaisista oikeutettuna. Tämä siksi, jotta hän pääsisi nauttimaan turvallisesti taide-elämyksestä, kuten teatterista. Puuttumatta tässä kohtaa enempää itse rokotteen erittäin arveluttavaan tehoon estää rokotettua saamasta tartuntaa tai levittämästä virusta, haluan keskittyä lyhyesti kysymykseen taide-elämyksen olemuksesta näissä olosuhteissa. Kutsun tällaista yhteiskuntaa totalitarianistiseksi jossa sallitaan vain yksi totuus, jossa sanan- ja mielipiteen vapautta rajoitetaan ja jossa kansalaisia eriarvoistetaan mielivaltaisin perustein.

Viitaten alussa kirjoitettuun kysynkin; miten taide jonka luonne on olla vapaa ja omaehtoinen, istuu ministeri Kurvisen ajamaan ehdolliseen taide-elämykseen? Teatteriesitys josta ministeri haluaa osalliseksi, edustaa silloin tahtomattaan tai tahtoen tahoja, joiden intresseissä on luokitella ja eriarvoistaa kansalaisia ja pitää yllä yhteiskunnassa yhden ainoan totuuden illuusiota. Taitelijan, tässä tapauksessa näyttelijän, suu puhuu tahtomattaan tai tahtoen sen suulla johon hän ja hänen esityksensä on sidoksissa; tuskinpa esityksessä sallitaan ”foliohattujen” näkemyksiä, muutoin kuin ehkä asettaen ne naurunalaiseksi. En voi nähdä asetelmaa mitenkään muutoin kuin että taiteilija on alistettu totalitarianistisen yhteiskunnan pelisäännöille ja hänen taiteilijan vapautensa on sekin pelkkä illuusio. Kysymyksessä on kaunistelematta demokraattisen yhteiskunnan ja sen mukana myös taiteen rappio.

Totalitarianismissa luovuus tuhotaan tuomitsemalla ihmisten omat ajatukset ja näkemykset vääriksi ja vaarallisiksi. Luovuus on itse asiassa tällaisen yhteiskuntajärjestelmän vihollinen. Jos on taide- ja tapahtuma-alaa kurjistettu järjettömillä rajoitustoimilla tähän saakka, en pidä sen tulevaisuuttakaan kovin ruusuisena hallituksen kaavailemissa olosuhteissa. Ei käy lainkaan kateeksi esiintyviä taiteilijoita joiden näennäinen vapaus harjoittaa ammattiaan sisältää suuren eettisen ongelman sekä itse taiteen perusolemuksen taantuman takapajuiseksi ja hengettömäksi. Toivotan ministerille nautinnollisia teatteri- elämyksiä.

15.8. 2021 Omatunto vastaan virallinen totuus

Tässä kirjoituksessa haluan valottaa sitä tapahtumien ketjua joka pakotti minut eroamaan virastani kuvataiteen opettajana yhteiskoulussa ja lukiossa. Olen toiminut virassani vuodesta 92- alkaen. Opetan oppiainetta jonka perusfilosofia on itselleni alusta alkaen ollut luottaa omiin ajatuksiin, omiin ideoihin ja uskaltaa niitä ilmaista haluamallaan tavalla. Ilolla olen voinut tähä saakka niitä luokassani toteuttaa ja saanut iloa oppilaitteni uskalluksesta ilmaista itseään. Näin tähän asti, kunnes iski koronapsykoosi. Kun lähdin toteuttamaan sen suhteen itse oppejani ja aloin muodostamaan omaa käsitystäni asiasta, huomasin olevani poikkiteloin virallisen, yhden ainoan totuuden kanssa. En kyennyt allekirjoittamaan myöskään viranomaisten linjaa tämän "yleisvaarallisen tartuntataudin" ehkäisemisen suhteen. Kuitenkin jouduin mukautumaan sen monilta osin järjettömiltä tuntuviin ehkäisy- toimenpiteisiin. Suojakäsineet ja välineiden desinfiointi muuttuivat vahvan suosituksen kasvomaskeihin, turvaväleihin ja etäopetuksiin. Nämä tilanteessa jossa paikkakunnalla ei esiintynyt edes yhtä ainutta tartuntaa. Sitten alkoi kuulua puheita rokotuskattavuudesta jonka avulla saataisiin ns. laumasuoja. Alkoi myös nousta esiin ehdotuksia rokotuspassista. Nämä siinä tilanteessa kun nuorempi väestö ei kuulunut edes riskiryhmään ja heidän oli käytännössä mahdotonta saada vakavaa virustartuntaa. Maan kokonaiskuolleisuudessa ei myöskään näkynyt minkäänlaista poikkeavuutta normaalista. Mieleni askarteli kysymyksen kanssa; olenko minä järjiltäni kun en näe mitään järkeä kaikessa vai onko muu maailma mennyt järjiltään? Joka tapauksessa koulun arjen oli pyörittävä näissä puitteissa ja minun sen mukana mikäli aioin pysyä toimessani. Viimeinen pisara tähän järjettömyyksien ketjuun tuli kun alettiin rokottamaan oppilaita joiden oma immuniteetti olisi ollut kyllin vahva ilman mitään kokeellista injektiota. Koin että olin yhä pahemmin ristiriidassa omantuntoni ja järkeni kanssa. Tietäen rokotteeseen liittyvät riskit; mahdolliset vakavat haittavaikutukset mahdollisine kuolemineenkin, puhumattakaan pidemmän aikavälin vielä tuntemattomista haittatekijöistä, olin mahdottoman tilanteen edessä; pysyäkö yhä hiljaa ja siten hyväksyä tämä kaikki. Onhan niin, että jos vaikka näet jotain kiusattavan, muttet puutu siihen mitenkään, olet osallistunut myös itse kiusaamiseen. Sama asetelma oli nyt edessäni. Minun oli tehtävä ratkaisu, kummalle puolen asettua. Päätin kuunnella sydämeni ääntä ja jakaa luokkani huoltajille ja oppilailleni faktatietoa ja tilastoja rokotteeseen liittyvistä kyseenalaisista seikoista. Jos halutaan nähdä niissä valtamedian määrittelemää dis-informaatiota, on se jo pahaa tahtoa. Jos oppilaani, yksikin, olisi joutunut noihin Fimean tilastoihin, en olisi antanut itselleni anteeksi. Päätös oli siten selkeä, tuli mitä tuli. Ja niinhän siitä tulikin. Siinä vaiheessa kun kaupungin ja koulun johdossa asiasta syntyi kohu ja julkinen nootti koulun sisällä, olin saanut tarpeekseni kompromisseista sydämeni kanssa ja ymmärsin ettei työ vastannut, eikä tulisi vastaamaan enää sille asettamiani ihanteita. Irtisanoutuminen oli vapautuminen siitä rattaistosta joka soti järkeäni ja sydäntäni vastaan. Samaan aikaan "jymyjuttuni" kanssa otsikoihin muuten pääsi Pirkanmaan ylilääkärin vetoomus lasten rokottamisten lopettamisesta, perusteluna että rokotteen haitat ovat hyötyjä suuremmat https://www.aamulehti.fi/pirkanmaa/art-2000008185954.html. Olen saanut paljon positiivista palautetta teostani sen vastapainoksi mitä media siitä uutisoi kysymättä minun näkökulmaani asiaan lainkaan. Sisälläni on nyt rauha ja uskon yhä noihin luovuuden perustekijöihin, kannan niitä sydämessäni tässä yhteiskunnassa joka on yhä päättäväisemmin menossa kohden totalitarianismia; vapaus voittakoon; liberte, egalite, fraternite!

wilma- viestini huoltajille

Hei, Tässä vähän infoa luokanvalvojalta koskien lasten korona- rokotuksia jotka ovat käynnistymässä. Koen velvollisuudekseni informoida laajemmin rokotteista, myös niiden mahdollisista haitoista, koska kysymyksessä ei ole ihan tavallinen rokote. Mielestäni huoltajan on hyvä tietää niistä etukäteen ja ottaa tarvittaessa myös vastuu, vaikkakin 12 vuotiaan katsotaan olevan kypsä itse tekemään päätöksen. Olen tiedottanut rehtoria jotta tieto koteihin rokotteiden antamis- ajankohdasta menisi, eli siitä pitäisi tulla tieto huoltajalle. Toivon siis harkintaa, periaatteella "parempi katsoa kuin katua". Tarkoitukseni ei ole manipuloida vaan vain informoida . Toivotan hyvää alkavaa lukuvuotta yhteistyöterveisin. 

https://pelastetaanlapset.fi/vetoomus/

T. Luna Lehikoinen

Hieronymus Bosch: yksityiskohta triptyykistä "Himojen puutarha, 1503-1515