Moraalisesta lahjakkuudesta

Älykkäät ja viisaat, ihmiskunnan toivo

Älykkyys tai erityislahjakkuus ei kerro mitään yksilön moraalista tai viisaudesta. Lahjakkuustutkimuksen äidiksi kutsuttu Leta S. Hollinworth kirjoitti 1939 juuri ennen toisen maailmansodan puhkeamista: "Ajat huutavat johtajia, jotka kykenevät ohjaamaan kansoja turvallisesti maailmassa, jossa ilman kaukonäköisyyttä ihmisiä tulee tuhoutumaan menetelmin, joita ei ennen ollut olemassa".

Hollinworthin toivomus hyvistä johtajista ei ole toteutunut. Etniset puhdistukset, uskonsodat (sotien käyminen uskonnon nimissä "väärää" uskontoa vastaan), arvojen taistelut, terrorismi, kansainvaellukset ovat nykyisinkin arkipäivää. Nälkä ja sairaudet tappavat lapsia, mutta sillä ei tunnu olevan merkitystä niille, joille oma asema ja valta ovat tärkeintä. Tämä artikkeli perustuu kasvatustieteilijän ja lahjakkuustutkijan Kari Uusikylän teokseen "Lahjakkuus"2020 ja on jatkoa aikaisempaan artikkeliini pohjautuen samaan teokseen(1). Lainaan hänen kirjoitustaan, mutta myös kommentoin sitä väliin.

Moraalinen lahjakkuus

Peruskoulun ensimmäisen opetussuunnitelman perusteissa 1970 esitetään kaukonäköisesti ja toiveikkaasti mihin ihmiskunta on menossa:

"Vastuu perheistä ja lähimmäisistä on nykyisin laajentunut koko maailmaa koskevaksi. Teknillistyvässä maailmassa on yhteiskunnan muututtava demokraattisemmaksi ja inhimillisemmäksi. On pyrittävä kehittämään oppilaiden persoonallisuutta niin, että yhteiskunta kulkisi tähän suuntaan".

Kun katson maatani ja maailmaamme, näyttää pikemmin siltä, että yhteiskunta on kulkenut täysin päinvastaiseen suuntaan. Totalitaristiset piirteet leimaavat yhteiskunnallista ajattelua; suvaitsemattomuus, väärin ajattelu ja oikein ajattelu, pakkotoimet, syrjintä, ihmisoikeusrikkomukset, perustuslain muutokset, joissa yksilön oikeuksia kavennetaan jne. ovat jo ns. normaalia yhteiskunnan vallanpitäjien toimintatapoja ja malleja. Sodat perustellaan välttämättöminä toimenpiteinä, rauhanliike on kuollut, rauhanomainen rinnakkaisolo on vanhanaikaista ajattelua. Me ihmiset luomme maailmamme siksi mikä se on. Mitä on tapahtunut jalolle pyrkimykselle kehittää oppilaiden persoonallisuutta, jotta demokratia ja inhimillisyys olisivat yhteiskunnan ihanteita tehokkuusajattelun, teknokratian, superälyn ja ihmisten luokittelun menestyjiin ja putoajiin, tehokkaisiin ja hyödyttömiin syöjiin, sijaan? Onko kilpailuyhteiskunta unohtanut moraalisen lahjakkuuden tehoajattelun myötä?

Voiko tiede pelastaa?

"Voiko tiede pelastaa ihmiskunnan? Tiede sinänsä ei ole hyvä tai paha, vaan sen käyttö tai käyttäjä, ihminen. Meidän aikamme hyvän ja pahantiedonpuumme on palvottu tieteemme. Aivotutkimus ei ole ratkaissut viisauden arvoitusta. Hyvien asioiden lisäksi ihmisaivot kykenevät luomaan myös pahaa, tieteen nimissä. Hitlerillä ja Stalinilla oli hyvin kehittyneet aivot, puhtaan kognitiivisessa mielessä. Aivotutkijana minun on kuitenkin tunnustettava, että olemme onnistuneet lähestymään aivoja kognition, mutta emme arvojen, moraalin, tai merkityksen, siis todellisen viisauden eliminä".

Myös Howard Gardner on etsinyt moraalista lahjakkuutta aivoista, mutta ei ole saanut asiasta varmuutta. Siksi hän puhuu lahjakkuusteoriassaan kahdeksasta ja puolesta erityislahjakkuudesta. Moraalinen intelligenssi on teoriassa toistaiseksi vain puolikas, mutta se ei vähennä moraalin merkitystä ihmiskunnalle.

En liitä tässä yhteydessä moraalia uskontoihin, vaikka monet uskonnot ovat pitäneetkin itseään "moraalin vartijoina". Moraali on minulle yleisinhimillinen piirre, eikä sillä ole tekemistä uskomusjärjestelmien kanssa. Moraali on kuitenkin sidoksissa kulttuuriin ja aikaan. On silti olemassa pysyviä moraalisia hyveitä, kuten totuudellisuus ja huolenpito heikoimmista. Keskeisinä moraalissa on elämän kunnioittaminen, pyhyys, joka koskee erityisesti ihmiselämän arvoa mutta myös muiden elävien olentojen ja luonnon arvoa.

Viisaus

Vastapainona testiälykkyydelle on puhuttu henkisestä intelligenssistä. Ehkä käsite voitaisiin n imetä viisaudeksi, joka on kyky pohtia olemassaolon syvimpiä ulottuvuuksia, elämää, kuolemaa, onnea ja surua. Jos unohdamme yhteisöjen uskonnolliset, myyttiset tai filosofiset järjestelmät, jotka käsittelevät näitä ja keskitymme yksilön itsenäisesti kehittämään näkemykseen elämän syvimmästä tarkoituksesta, voimme puhua henkisestä älykkyydestä (SQ, spiritual intelligence) älykkyysosamäärän tapaan (IQ) (Zohar&Marshal 2000).

Mihaly Csicszentmihalyi on pohtinut teoksessaan The Evolving self viisauden merkitystä ihmiskunnalle. Palvomme älyä, tiedekin kysyy vain, mikä on mahdollista, ei mikä on oikein, saati mikä on viisasta. Ihmisen eheys on onnellisen elämän kriteeri, se että uskaltaa ja saa kasvaa omaksi arvokkaaksi itsekseen ymmärtämällä samalla kuuluvansa kaiken olevaisen yhteyteen, menneisiin ja tuleviin sukupolviin.

Viisas ymmärtää olevansa moraalisesti vastuussa lahjojensa käytöstä. Kapea-alainen, itsekäs spesialisti ei ole viisas, vaikka olisikin älykäs. Viisaus on tapa tietää, se on kognitiivinen ominaisuus. Toiseksi viisaus on hyve, tapa toimia tietyllä tavalla sosiaalisissa yhteisöissä. Kolmanneksi viisaus johtaa henkilökohtaiseen hyvään, koska viisauden harjoittaminen tuottaa iloa ja sisäistä rauhaa.

Viisas ihminen

Viisas ihminen ei ota itseään liian vakavasti, koska hän ymmärtää, että minuus on häviävä illuusio- vain tietoisuus on pysyvää. Itsetärkeyden kahleista vapautuminen vaatii rohkeutta, rohkeutta astua itsensä ulkopuolelle. (psykopaattiset piirteet) Hyvän yhteiskunnan perusvaatimus on se. että antaa jokaiselle ihmiselle mahdollisimman hyvät edellytykset päästää geneettiset kykynsä täyteen kukoistukseen – runoilijalle, tiedemiehelle, urheilijalle, köyhälle ja rikkaalle. Se ei estä ketään kehittymästä vaan auttaa jokaista lahjakkuutensa löytämisessä.

Kouluissa tulisi oppia tiedon perusteella kajoamaan ihmiskunnan perusongelmiin, kuten miten auttaa ihmiskuntaa toimimaan yhdessä hajoamisen/jakaantumisen, vihollisuuksien ja tuhon sijaan. Tämä peruskoulun vuoden 1970 tavoite tulisi sisällyttää tehokkaiden tulevaisuden kilpailuyhteiskunnan osaajien seulomisen sijaan koulun perusopetukseen uudelleen: "Vastuu perheistä ja lähimmäisistä on nykyisin laajentunut koko maailmaa koskevaksi. Teknillistyvässä maailmassa on yhteiskunnan muututtava demokraattisemmaksi ja inhimillisemmäksi. On pyrittävä kehittämään oppilaiden persoonallisuutta niin, että yhteiskunta kulkisi tähän suuntaan".

Yhteiskunta on sen kansalaisten näköinen ja kansalaiset ovat yhteiskunnan näköisiä. Jos menestysvaatimukset ovat pääasioina, on turha toivoa rauhaa, suvaitsevaisuutta, nuorten mielenterveyttä, ristiriitojen ja väkivallan loppumista.

Csikszentmihalyin mukaan jokaisen tulisi sisäistää nämä neljä seikkaa:

-Olet osa luomakuntaa: ilmaa, maata ja merta. Jos aiheutat epäjärjestystä jollekin luomakunnan osalle, vahingoitat samalla itseäsi.

-Älä kiellä omaa ainutlaatuisuuttasi! Olet oman tietoisuutesi keskus. ajatuksesi, tunteesi ja toimintasi ovat juurtuneet ainutkertaiseen minuuteesi.

-Olet vastuussa teoistasi. Jos kontrolloit tietoisesti mieltäsi, halujasi ja toimiasi, lisäät järjestystä ympärilläsi. Jos annat ulkopolisten tekijöiden kontrolloida, mitä ajattelet ja teet, menetät mahdollisuuden olla oma itsesi.

-Tule enemmäksi kuin olet! Voit muokata minuuttasi, kasvaa ja kehittyä. Kukaan ei ole lopullinen eikä valmis. Se mitä teet, määrää miksi tulet. Itsekeskeisyyden murtaminen on kehityksen avain.

Lahjakkuuden kasvualusta

"Sivistyneen ihmiskunnan kohtalo riippuu enemmän moraalin tasosta kuin tuotantokyvystä. Vapaa taloudellisten voimien leikki, ihmisen halu kerätä itselleen aina vain enemmän valtaa ja varallisuutta aiheuttavat ongelmia ihmisille. Onnellisen elämän edellytyksiin kuuluu yhteisöllisyys ja suhteellisuuden taju, kyky rajoittaa halujaan ja tarpeitaan". Albert Einstein 1954

Mikä on tutkijoiden viestien merkitys kasvattajille, jotka haluavat vaikuttaa paremman maailman rakentamiseen tukemalla lasten ja nuorten lahjakkuutta? Mikä on viestien merkitys heille, jotka ovat tuoneet kouluun lisää ahdistavaa kilpailua ja tehokkuusvaatimuksia?

Suomi on julistettu kansainvälisessä vertailussa jopa maailman onnellisimmaksi maaksi. Onnellisuuden mittaajien kannattaisi pohtia, mitä psykiatrian emeritusprofessori Kalle Achte (2018) lausui vuosikymmenien kokemuksella: "Ihminen on onnellinen, kun syyllisyydentunteet eivät paina ja ihmissuhteet ovat hyvät". Onni on liian lähellä, sitä ei voi nähdä, kun katse tähyää menestyksen ja maineen huipulle, jota ei voi koskaan saavuttaa.

Lahjakkaiden ja kaikkien muidenkin kasvatuksessa on olennaista suhteellisuudentaju. Tärkeintä on lasten ja nuorten psyykkisen eheyden, sisäisen turvallisuuden ja iloa tuottavien sosiaalisten suhteiden vaaliminen. Jokaisella lapsella on oikeus varttua aikuiseksi psykofyysisen kasvunsa säätämässä aikataulussa (kypsyminen) ilman tulevaisuudella (tai nykyisyydellä) pelottelua ja keskinäistä kilpailua. Silloin lahjakkuudelle on luotu paras kasvualusta ja jokainen voi löytää omat kykynsä ja luovuutensa vertaamatta itseään muihin.

(1)https://www.lunalehikoinen.fi/l/avausseremonia/

Uusikylä, Kari 2020. Lahjakkuus. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy