Blogiini olen kirjoitellut lyhyesti kaikkea mitä mielen päällä liikkuu, niin taiteesta, kuin aikamme ilmiöistä.

Olen Luna Lehikoinen; toimin kuvataiteen lehtorina valmistumisestani asti aina elokuulle 2021. Omistaudun nyt maalaamiselle ja kirjoittamiselle, tarkkailen maailmaa lapsenomaisen uteliaana - kaikki ei olekaan kultaa, mikä kimaltaa. Sivusta seuraten näkee tarkimmin ja se sijainti sopiikin minulle parhaiten.




Yksilön vapaus on arvo, jota arvostaa vasta kun sen on menettämässä. Vapaus ajatella, ilmaista itseään, tehdä omia elämän valintoja ovat ne kulmakivet, joita ilman ei voi elää. Vapaus ei suinkaan ole vastuun ja velvollisuuksien vastakohta, vaan ne kulkevat käsi kädessä.

Prologue

Firenze, opiskelukaupunkini. Ponte Vecchio, jonka yli kuljin joka aamu kouluun.

Firenze, opiskelukaupunkini. Ponte Vecchio, jonka yli kuljin joka aamu kouluun Accademia Italianaan.

Aalto yliopisto: TaM 1992

Accademia Italiana: opinnot muotisuunnittelun linjalla 2010-2011

20.3.24 Tilastot siitä, mistä puhutaan ja siitä, mistä vaietaan:

8.10.22 Arts and Crafts- liike

Ivermektiinistä Covid-19 hoidossa sekä turbocancer:

Blood on Its Hands | Childrens Health Defense

Arts and crafts- liikkeen henki on usein mielessäni, kun teen veistoksia jonkin asteisena sarjatuotantona. Tuo henki on vastoin ajan tendenssiä; ajautuminen kohden yhä kiihtyvää globalisaatiota. Pieni on kuitenkin yhä kaunista ja paikallisessa on koko universumi. Mikä sitten oli tuo kyseinen liike?

Arts and Crafts Movement eli Arts and Crafts -liike oli englantilainen 1800-luvun lopulla vaikuttanut taidesuuntaus, joka herätti uudenlaisen kiinnostuksen taidekäsityötä ja taideteollisuutta kohtaan koko Euroopassa. Liike sai innoituksensa John Ruskinin kirjoituksista. Suuntaus oli voimakkaimmillaan vuosien 1880–1910 välillä. Arts and crafts liittyi prerafaeliittien yhteyteen, ja ryhmittyi William Morrisin taide-, käsityö- ja sisustusalan yrityksen Morris and Companyn ympärille. Liikkeen päätavoitteena oli käyttö- ja taide-esineiden teollisen valmistuksen vastustaminen ja halu palauttaa keskiaikainen käsityöläisperinne takaisin kunniaan.  Pieni, mutta vaikutusvaltainen englantilainen älymystöpiiri oli vuoden 1860 tienoilla kyllästynyt teollisen vallankumouksen aiheuttamaan tyylitajun ja ammattitaidon laskuun. Massatuotantona valmistetut koriste- ja käyttöesineet olivat heidän mielestään latteita ja sieluttomia. William Morris perusti vuonna 1861 sisustus- ja käsityöyritys Morris, Marshall, Faulkner and Company:n, jonka nimeksi muutettiin vuonna 1875 Morris and Company. Yritys pyrki elvyttämään keskiaikaisen käsityötaidon parhaat perinteet. Morrisin tärkeimpiin yhteistyökumppaneihin kuuluivat arkkitehti Philip Webb sekä taidemaalarit Ford Madox Brown ja Edward Burne-Jones. Yritys tuotti käsityönä valmistettuja metalliesineitä, koruja, tapetteja, tekstiilejä, huonekaluja sekä painatti kirjoja. Yritys oli samalla taiteilijayhteisö, jossa taidemaalarit suunnittelivat koristeita ja esineitä, joita taitavat käsityöläiset toteuttivat. Monet Morris and Companyn mallit ovat yhä tuotannossa joko alkuperäisinä tai jäljitelminä (lähde wikipedia).

TILASTOT KERTOVAT


Lasten ylikuolleisuuden on todettu nousseen samanaikaisesti koronarokotteiden jakamisen kanssa. Ruotsi ei rokota enää lapsia, Britannia lopettanut kaikessa hiljaisuudessa lasten rokotukset. Lue lisää linkistä alla:

Lasten ylikuolleisuus nousussa koronainjektioiden myötä (mkrsuomi.fi)

Poimintoja aikamme ilmiöistä -23:

Sisustamisessa tyhjien seinien trendi alkaa olla historiaa. Tämä on tervetullutta ja kertoo myös lisääntyvästä estetiikan ja syvällisempien arvojen kaipuusta ja arvostuksesta.

Harjavaltalaisena minulla on ilo asua luonnon tuntumassa; metsäpolut ovat aivan lähettyvillä ja niillä viihdynkin hyvin usein. Kuitenkin oli kulunut jo lähes vuosi kun viimeksi kiersin luontopolkua Satalinnan sairaalan vehmaassa ympäristössä. Vaihteleva kuin elämä, voin polusta sanoa ja paikan henki muuttuu lähes joka mutkan jälkeen uudeksi koettavaksi. Luontopolun toinen pää alkaa tai loppuu Satalinnan sairaalan puistoalueelle. Rakennus on toiminut keuhkoparantolana kauan kunnes sen toiminta lakkautettiin joitain vuosia sitten. Kauniit uusklassiset rakennukset ovat sittemmin jääneet vaille käyttöä lähes kokonaan ja niiden uhkana on rapistua pikku hiljaa. Vaikka luonnossa elämän kiertokulku on luonnollinen asia, soisi historiallisesti arvokkaan rakennuksen säilyvän myös seuraavien sukupolvien koettavaksi, muistuttaen omalta osaltaan juuristamme, historiastamme. Välillä tuntuu ihan oikeasti kun tämän kaltaisia kohtaloita Suomeen mahtuu runsaasti, että tämä historiattomuuden politiikka olisi aivan tarkoitushakuista; eihän näin keskieuroopassa toimita, vaan ensisijaisesti halutaan vanhaa aina säilyttää. No, asian laidasta en voi varmuudella mitään sanoa eli onko kaikki voitava todella tehty, jotta arvokas rakennuskompleksi ja sen ympäristö saataisiin kunniakkaasti eloon; tämä jäi vain päällimmäisenä tuntemuksena mieleen. Sentään jotain aktiviteettia sairaalan luuranko- tiloihin on kehittynyt, joista hauskin ja kiehtovin on mysteeri- peli: https://satalinnanmysteeri.fi/

Declare your independence!

29.9.22 Polku, aika ja mysteeri

RFKennedy Jr. haastaa demokrattien ja konservatiivien presidenttiehdokkaat riippumattomana ehdokkaana.

2.9.22 Tanska katuu lasten rokottamista

Tanskan TV2:n uutisena levisi 22.6.2022 tieto, että Tanskan terveyshallituksen johtaja Sören Broström ilmoitti viime vuonna käynnistetyn lasten koronarokotuskampanjan olleen virhearvio. Hän kiitti lapsiaan rokotuksiin tuoneita vanhempia kuuliaisuudesta, mutta totesi samalla ettei rokotuskehotusta enää nykytiedon valossa annettaisi. Tanska käynnisti kesäkuussa 2021 11-15- vuotiaiden ja marraskuussa 2021 5-10- vuotiaiden lasten rokotukset ja vanhempiin kohdistettiin näin jälkikäteen arvioiden "kohtuuttoman kovaa rokotuspainostusta". Johtaja Broströmin kantaan yhtyvät Etelä-Tanskan yliopiston professori ja Kööpenhaminan yliopiston virusopin professori.

Tanskassa ymmärrettiin jo vuonna 2021, etteivät itse lapset tulisi rokotuksista juurikaan hyötymään, mutta toimenpidettä puolustettiin, koska silloin kuviteltiin rokotteen vähentävän tartuntoja ja tätä kautta senioriväestön ja riskiryhmäläisten hyötyvän lasten rokottamisesta. Nyt kun on tullut selväksi, etteivät koronarokotteet estä lainkaan tartuntojen levittämistä, myös Tanskassa ymmärretään, että olisi moraalitonta yrittää käyttää rokotettavia lapsia "ihmiskilpinä" suojaamaan maan vanhuksia.

Tokmannin puutarha- osastolla näin sitten hyllyssä rivissä jostain muovisekoitteesta tehtyjä buddhia tyypillisessä eteerisessä hymyssään. Mietin siinä, että onko Suomessa paljonkin buddhalaisia vai onko patsaat vain dekoraatio- tarkoituksessa myytävänä (hyvin halpaan hintaan). Jouduin itsekin kysymään itseltäni, teinkö patsaani aitoa henkisyyttä ilmaistakseni vai lähinnä viestiäkseni muille, että "Ollaan tässä vähän henkisiäkin nähkääs". 

Kumpi mahtaa olla Tokmannin hyllyjen buddha- patsaiden funktio ja arvo; käyttöarvo vai näyttöarvo? En voinut välttyä tunteelta, että elämme todellakin pinnallisessa tyhjiössä, jossa koitamme "helposti ja tuskattomasti" saavuttaa illuusion henkisyydestä sijoittamalla resin- buddhan tuijapensaan juureen.

Onko tämä "helppous" myös muutoinkin aikamme ilmiö; ei minun tarvitse itse ottaa vastuuta terveydestäni, ajatella omilla aivoillani tai käydä läpi tuskallista ja epämukavaa olemassaolon kriisiä. Kaikki kun saadaan valmiiksi pureskeltuna totuutena median tarjoilemana, asiantuntijoiden vakuuttamana ja lääkepurkin turruttamana.

Tein hiljan itselleni ihan oman buddha- patsaan, kai vain lähinnä muistuttamaan sisäisen rauhan tavoittelemisen tärkeydestä. Kyllä, muotoilin sen ensin savesta, otin siitä sitten kipsimuotit ja lopuksi vielä valoin koko komeuden kipsiin. 

13.1. 23 Ilmaston muutos, valhetta

vai totta?

Koska ilmaston muutoksesta on tullut uusi uskonto, josta ei voi esittää eriäviä mielipiteitä, ajattelin heittäytyä anarkistiksi ja esittää eriäviä mielipiteitä kaiken uhalla ja ehkäpä juuri sen vuoksi. 


Aina kun esitetään jostain asiasta vain yksi totuus, saa se ihoni kananlihalle. Miksi, jos totuus on veden pitävä, sitä on varjeltava kriittisiltä äänenpainoilta faktoineen, turvautuen jopa sensuuriin? Totuudenhan "ei pitäisi palaa tulessakaan".


Ilmaston muutokseen sisältyy paljonkin harhaluuloja. Jos olet kiinnostunut haastamaan todellisuuden kuvan, johon sinua yksipuolisen uutisoinnin avulla johdatellaan, käy tutustumassa seuraaviin sivustoihin: 


Yleisiä harhaluuloja (ilmastofoorumi.fi) - sivusto poistettu


Jyrki Itkonen blogi – Ilmasto, sää, tiede, energia, sää- ja ilmastohistoria, vanhat lehdet (jitkonen.fi)

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/author/itkonenlindgren/

10. 6. 2022 Pintakiiltoa

Päätin tässä jakaa Mauno Saaren twiittauksia nykymedian tilasta, sen rikkumaton yksimielisyys ilman kritiikin häivää hallituksen aikaansaannoksia kohtaan kun on minua jo jonkin aikaa ihmetyttänyt; eikös lehdistön pitänyt olla se "vallan vahtikoira"?

Valtamedian ex-päätoimittaja: "Mihinkään median väittämään ei tule uskoa. Elämme täysimittaisen propagandan aikaa".  Mauno Saari on toiminut aiemmin päätoimittajana Iltalehdessä, Suomen Kuvalehdessä sekä Uudessa Suomessa. Ja lisäksi Mauno Saari on työskennellyt myös Helsingin Sanomien toimittajana, joten tämä mies tietää kyllä tasan tarkkaan sen, että minkälaiset jauhot valtamedioilla on likaisissa pusseissaan.

1.9.23Voiko valtamediaan luottaa?

Henkisen ilmaston muutos huolestuttaa

Henkinen ilmasto maapallolla ainakin on muuttunut totalitarismia ja globalismia suosivaan suuntaan. Siinä poikkeavia näkökantoja ei sallita, vaan ne leimataan disinformaatioksi ja sensuuri kukoistaa. Seurauksena on että rakentava kommunikaatio on kadonnut.

Maalaukseni "Ihmisiä talviyössä" viittaa tähän ilmastokylmyyteen.

6.5. 22 Keisarin uudet vaatteet

Lainaan seuraavassa tekstiäni uusimmasta kirjasta: "Pimeys ja valkeus". Lainaamassani kohdassa päähenkilö Haru on keskustelussa H.C. Andersenin kanssa jonka satua "Keisarin uudet vaatteet" he yhdessä ruotivat.

"Lopulta keisari sovittaa peilin edessä vaatteitaan ja hienoa laahusta. Laahuksen kantajatkin ovat tarttuvinaan kankaaseen, mitä he eivät oikeasti löydä. Kaikki kuitenkin ihailevat kovaan ääneen kauniita kankaita ja niiden kuvioita. Sitten joukko lähtee kulkueeseen kaupungin keskustaan, missä ihailu jatkuu kunnes pieni lapsi huutaa, ettei keisarilla ole ollenkaan vaatteita. Kulkueen seuraajat alkavat tämän jälkeen supista keskenään lopulta yltyen huutamaan, ettei keisarilla todellakaan ole vaatteita. Keisari suoristaa selkänsä ja näyttää entistä ryhdikkäämmältä, vaikka hänestäkin tuntuu että kansa on oikeassa. Hän ajattelee, että hänen täytyy kestää näytös loppuun asti. Ja kamariherrat jatkavat laahuksen kantamista aivan kuin keisarilla olisi oikeasti vaatteet laahuksineen. Haru toteaa tämän todeksi silmiensä edessä ja tuntee suurta myötähäpeää keisaria kohtaan.

-Millainen petos, ja mikä harha joka totena esitellään saaden viekkaalla keinolla kaikki uskomaan tai uskottelemaan itselleen että keisarilla todellakin on uudet vaatteet! Vain pieni lapsi joka on rehellinen, uskaltaa sanoa totuuden!

-Näin on, tarina on opetus ja varoitus siitä miten helposti loppujen lopuksi voidaan ihmiset saada uskomaan mitä tahansa; eihän kukaan halua tyhmän tai pätemättömän leimaa otsaansa. Siten harhaa saadaan ylläpidettyä. Lopulta kyseessä on eräs pelolla hallitsemisen muoto; nimittäin pelko tulla leimatuksi vaikkapa tyhmäksi tai mielenvikaiseksi.

-Mielenvikaiseksi? Tuo ei nyt sovi tarinaan mitenkään, mistä sen nappasit?

-No, halusin tuoda sadun lähemmäksi nykypäivää, siis sitä mitä sinä elät Haru.

-Onko siinä, tarkoitan tässä ajassa vaarallista tulla leimatuksi…mielenvikaiseksi?

-Valitettavasti ystäväni, valitettavasti.

-Mutta miksi, jos näet vain totuuden ja puhut sen mukaan?

-Mutta jos se onkin vastoin haluttua ylläpidettyä harhaa, sitä harhaa jota rahanahneet ”vaatturit” ylläpitävät.

-Niin, vaatturit, voisiko heidät yhdistää paremmin tähän aikaan?

-Voi hyvinkin, satu on näes metafora eli vertauskuva. Se ilmiönä voi siis esiintyä missä tahansa ja milloin tahansa. Sanoisin, että vaatturi jolla on vain kullan kiilto silmässään voisi olla kuka tahansa, jolla on keinot mielten hallintaan, luoda illuusioita ja ylläpitää harhoja.

-Kävisikö vaikka pankkiirit, poliitikot... tai asiantuntijat?

-Mahdollisesti."

"It's much easier to fool someone than to convince someone they've been fooled." Mark Twain

9.4. 22 Pelon kulttuurista ja turvallisuuden kultista

Lainaan seuraavassa Youtube- kanavan "Academy of Ideas" (suosittelen seurattavaksi)- esittämiä ajatuksia jotka näyttäytyvät yllättävän ajankohtaisina tänä päivänä.

Elämä on arvaamatonta, ja maailma on täynnä vaaroja ja uhkia sekä turvallisuudellemme että hyvinvoinnillemme, joten pelko ei ole ainutlaatuista nykyaikaisessakaan yhteiskunnassa. Joissakin menneisyyden kukoistavimmissa sivilisaatioissa pelkoa tasapainottivat kuitenkin toivo ja optimistinen usko inhimilliseen potentiaaliin. Renessanssin ja valistuksen aikana ajatus siitä, että yksilöt ja yhteisöt voisivat rohkealla ja luovalla toiminnalla torjua vaaroja ja muokata epävarmaa tulevaisuutta, kukoisti. Muinaisessa Kreikassa ja Roomassa rohkeutta pidettiin suuressa arvossa, joten yksilöt olivat aktiivisia riskien edessä ja uskalsivat elää tuntemattoman läsnä ollessa. "Onni suosii rohkeita", kuuluukin latinalaisen sananlaskun mukaan. Lisäksi monissa aiemmissa sivilisaatioissa tunnustettiin, että epävarmuus ei ole vain mahdollisen vaaran lähde vaan myös mahdollisuus.

Mutta kuten Frank Furedi kirjoittaa: "Se oli silloin. 2000-luvulla optimistinen usko ihmiskunnan kykyyn kukistaa tuntematon on antanut periksi uskolle, että yksilön tai yhteisön on mahdotonta käsitellä sen kohtaamia vaaroja ... toivon liekki välkkyy edelleen, mutta sitä varjostaa yhä enemmän aineettoman ahdistuksen synkkä tunnelma." Frank Furedi, kuinka pelko toimii: Pelon kulttuuri 2000-luvulla

Rohkeus, toivo ja optimismi, jotka menneisyyden sivilisaatioissa pitivät pelon kurissa, on lähes menetetty nykymaailmassa, ja niin pelko kuluttaa monien meistä elämää. Näemme kaiken pelon vääristyneen linssin läpi, tästä näkökulmasta Frank Furedi tarkentaa: "... tämä näkökulma [pelosta] on niin perusteellisesti sisäistetty, että monet, jotka omaksuvat tämän näkemyksen, eivät ole tietoisia sen vaikutuksesta käyttäytymiseensä. Useimmille ihmisille tällainen näkökulma tulee esiin terveenä järkenä. Tämä ei tarkoita, että ihmiset olisivat jatkuvasti peloissaan; pikemminkin pelon näkökulma toimii herkistämällä ihmisiä keskittymään mahdollisiin uhkiin ja vaaroihin ja samalla häiritsemällä huomiota epävarmuuden todennäköisestä positiivisesta vaikutuksesta." Frank Furedi, kuinka pelko toimii: Pelon kulttuuri 2000-luvulla

Katsoessaan maailmaa pelon näkökulmasta ihmiset näkevät riskejä asioissa, käyttäytymisissä ja toiminnoissa, joita menneinä sukupolvina ei pidetty riskialttiina. He pelkäävät liiaksi uhkia, jotka ovat väistämätön osa elämää. Ja he arvioivat kokemuksia ennen kaikkea niihin liittyvien mahdollisten riskien perusteella. "Yksi pelkonäkökulman vaikutuksista on se, että se laajentaa jatkuvasti niiden asioiden määrää, jotka muodostavat vaaran ja ovat siten edustettuina riskeinä. 1980-luvulta lähtien lukuisat kommentaattorit ovat kommentoineet riskien räjähdysmäistä kasvua." Frank Furedi, kuinka pelko toimii: Pelon kulttuuri 2000-luvulla

Lisäksi riskin merkitys on saanut suurelta osin negatiivisen merkityksen. 1900-luvun jälkipuoliskoon asti oli tervettä järkeä, että monet riskit kannattaa ottaa. Niin kauan kuin jaloa yritystä, itsensä oivallusta, seikkailun henkeä tai vapauden ja totuuden kaltaisia arvoja motivoi, riskien kohtaamisen tunnustettiin olevan edellytys luonteen kasvatukselle ja jopa suuruuden saavuttamiselle.

Winsor MCCay 1915, Fear

Winsor MCCay 1915, Fear

30.3. 2022 Sydämellään näkee parhaiten

Kun olin opiskelemassa Bangkokissa 2012, käsiini osui kirjakaupassa kirja johon en ollut vielä tutustunut mutta joka oli minua kiinnostanut. Se oli Antoine De Saint Exuperyn "The Little Prince", Pikku prinssi. Luin kirjan erittäin suuresti vaikuttuneena. Lainaan tähän englannin kielisen version saatetekstin:

"Moral allegory and spiritual autography. With the timeless charm it tells the story of a little boy who leaves the safety of his own tiny planet to travel the universe, learning the vagaries of adult behaviour through a series of extraordinary encounters."

Näinä aikoina olen jälleen pohtinut Pikku Prinssin lapsenomaista yksinkertaista viisautta - viisautta joka näyttäisi yksinomaan oikealta tieltä kaiken sen moninaisen, usein hämmentävän informaation keskellä jossa elän. Mielessäni on yhä useammin Pikku prinssin huomio; Sydämellä näkee tarkimmin!

Kirjan alkuperäinen kansikuva, kuvitus kirjailijan.

Kirjan alkuperäinen kansikuva, kuvitus kirjailijan.

Kun joudun punnitsemaan monenlaisten mielipiteiden ja uskomusten sekamelskassa oikeaa tietä, en voi mitään muuta kuin katsoa sydämelläni; sillä tosiaan näkee parhaiten ja siihen voi aina luottaa. Viime aikoina se on vaatinut jonkin asteista vetäytymistä monesta sosiaalisen median kentästä jotta voisin todella tarkkaan tutkia omaa sydäntäni. Sen äänen totisesti voi kuulla mutta usein se vaatii hiljaisuutta ja rauhaa.

28.3. 2022 "En kerro sinulle kuinka hän kuoli, vaan kuinka hän eli."

Kirjoitin aiemmin kuinka ajasta voi tulla pelon tyyssija. "Viimeinen Samurai"- elokuva kuuluu kaikkien aikojen suosikkeihini. Elokuvan keskeinen juoni on miten moderni nykyaika ollaan tuomassa auringon laskun saarelle ja perinteiset instituutiot, kuten Samurai- perinne, ovat kukistumassa. Samurait ovat vannoneet uskollisuuden valan keisarille taistella keisari-instituution puolesta kuolemaan saakka. Elokuvan loppukohtauksessa viimeinen Keisari kyselee Samuraitten joukossa taistelleelta amerikkalaiselta (Tom Cruise), miten Samuraipäällikkö kuoli. Siinä vaiheessa on selvää, että Samurait olivat hävinneet taistelun modernisoitua armeijaa vastaan, mutta laittoivat viimeiseen saakka urhoollisesti kampoihin. Amerikkalainen, joka oli jäänyt eloon vastaa Keisarille; "En kerro kuinka hän kuoli, vaan kuinka hän eli" viitaten siten Samurai- päällikön asialleen omistautuneeseen, kurinalaiseen elämään, johon kuului henkiset ja fyysiset harjoitteet osana Samurai- yhteisöä.

22.3. 2022 Pelko ja aika

Aika jossa elämme nostaa esille paljon pelkoja ja nämä pelot nousevat mielestämme. Pelko on sidoksissa aikaan ja ajatteluun; mitä jos menetän työni, jos vaimo jättää minut, sairastun jonain päivänä tai kuolen, mitähän ihmiset minusta ajattelevat? Itse olen joutunut käsittelemään paljon pelkoja joita mieleni nostaa esiin. Lopulta olen aika väsynyt näihin pelkoihin ja haluan vain olla tässä ja nyt - en jaksa miettiä tulevaa liikoja. Otan usein pensselin ja kankaan, laitan musiikkia soimaan ja hetken kuluttua olen unohtanut pelon; olen unohtanut ajan olemassaolon ja keskittynyt vain hetkeen. Haluan toteuttaa tätä jatkossakin; haluan olla läsnä hetkessä ja nauttia sen suurista tai ihan pienistäkin iloista. Kun aika katoaa mielestäni, katoaa myös pelkokin ja niin, sen hedelmänä olen saanut aikaan kenties jotain hedelmällistä, kuin itsestään, ponnistelematta. "What is the root of fear?"Jälleen arvostamani opettaja Khrisnamurti tarttuu keskeiseen pelon kysymykseen, joka erityisesti tänä aikana koskettanee varmaan kaikkia ihmisiä.

"Vastavirtaan", 2022

“The vaccine was not brought in for COVID-19. COVID-19 was brought in for the vaccine. Once you realize that, everything else makes sense.” ~ Dr. Reiner Fuellmich

Miksi emme luota enää huomioihimme?

Sadut ovat useinkin hyvin opettavaisia, siksi niitä kai on aikanaan kerrottukin lapsille. Aikuiset kuitenkin ovat yhtä lailla opettavaisten muistutusten tarpeessa, usein jopa enemmän kuin lapset. Nykyinen maailman aika on saanut minut ihmettelemään miksi ihmiset eivät luota enää omiin havaintoihinsa?

On olemassa viisas satu nimeltä Punahilkka, joka kertoo pienestä tytöstä, jonka äiti lähetti tapaamaan tytön iso-äitiä. Perille saavuttuaan punahilkka näkee isoäidin sängyssä mutta huomaa hänessä jotain sangen outoa. Ilkeä susi on ehtinyt edelle ja syönyt suihinsa iso- äidin, pukenut tämän vaatteet ylleen, laittanut hänen yömyssyn päähänsä ja silmälasit silmilleen. Sitten susi on mennyt peiton alle odottamaan pikku tyttöä, jotta voisi syödä tämänkin suihinsa. Punahilkka saapuu sängyn ääreen ja alkaa ihmettelemään havaintojaan kysyen epäuskoisesti:

-Kuinka sinulla on noin suuret korvat? Kuinka sinulla on noin valtavan suuri suu, noin suuret kädet ja suuret silmät? Susi vastailee viekkaasti; jotta voisin sinut paremmin kuulla, nähdä ja koskettaa…todellisen aikeen se kuitenkin kätkee kunnes tyttö ei ehdi epäluuloltaan enää karkuun.

Kun niin sanottu pandemia alkoi, kuulin monen suusta epäuskoisia sanoja kuten; -Kuinka tämä on mahdollista? Eihän tämä ole todellistakaan! He esittivät puhtaan havainnon, huomion tilanteesta, ilman suden viekasta selitystä - selitystä, joka oli yhtä epäuskottava kuin tilannekin, mutta silti ihmiset suurin joukoin olivat valmiit hyväksymään sen, koska epäuskottavalle tilanteelle oli löydyttävä selitys. He olivat valmiit hylkäämään jo hetken perästä puhtaan huomionsa ja havaintonsa, joka puhui totta; eihän tällainen ole mahdollista! Vain lapsen puhtain silmin asioita tarkastelevat pitivät "lapsen uskonsa", minä mukaan luettuna. Kyllä, aion vastedeskin luottaa omiin havaintoihini ennemmin kuin ulkopuolelta tulevaan ehdotteluun ja ohjailuun siitä miten minun pitäisi havaintojani tulkita tai luottaako niihin laisinkaan.

25.3. 2022 "Miksi sinulla on noin suuret korvat?"

Grimmin sadun kuvitusta; Punahilkka

Grimmin sadun kuvitusta; Punahilkka

Kun olen seurannut, mitä viime vuosien aikana maassani on tapahtunut, joudun toteamaan saman, kuin punahilkka mummostaan; en tunnista sinua enää, olet aivan oudon oloinen ja näköinen. Tämä maa ei vaikuta enää samalta, johon olen kerran vapaana syntynyt ja jossa olen saanut elää turvallisuutta kokien. Tämä maa ei ole enää se maa, jossa sai ilmaista omat mielipiteensä, tehdä omat valintansa omien johtopäätöstensä pohjalta.

Havaitsen jotain sangen vierasta, kun katselen tämän maan johdon toimenpiteitä; en tunnista niistä enää sitä tuttua ja turvallista, johon saattoi luottaa, jonka luona saattoi viettää aikaa levollisin mielin ilman jatkuvaa pelon ilmapiiriä.

Jos tosiaan luotan omiin havaintoihini, saatan vain vetää johtopäätöksen; jokin vieras on luikerrellut taloon esittäen samaa tuttua ja turvallista, mutta esitys saa vain ihokarvani pystyyn ja lihakseni jännittymään vaaran uhasta.

Khrisnamurti puhuu huomioimisesta ja ajattelusta

"Ne, jotka uskovat olevansa vapaita, piittaamatta siitä, että nykymaailmassa heitä hallitaan, tarkastetaan, vakoillaan, ohjataan, numeroidaan, säännellään, rekisteröidään, indoktrinoidaan, valvotaan, tarkistetaan, arvioidaan, sensuroidaan ja käsketään henkilöiden taholta, joilla ei ole oikeutta, viisautta eikä hyvää aietta tehdä niin". Pierre - Joseph Proudhon

15.8. 2021 Massapsykoosi - aikamme sairaus?

Massapsykoosi on läpi yhteiskunnan leviävä mielisairaus, jolle on tyypillistä todellisuuden tajun katoaminen ja jota lietsoo pelko. Psykoosi on mielen sairaus, massapsykoosissa tämä sairaus leviää samaan tapaan kuin virus. Poikkeuksena on, että tämä virus käyttää leviämiskeinonaan kaikkialle yltäviä tiedotusvälineitä. Historian saatossa tyyppillisiä esimerkkejä psykoosin leviämisestä ovat noitavainot ja totalitarianistiset yhteiskuntajärjestelmät. Massapsykoosissa hulluudesta tulee normi ja harhaiset uskomukset leviävät kulovalkean tavoin. Tyypillisesti joukkoihin leviävä mielisairaus käyttää keinonaan mielikuvia ja assosiaatioita eli mielleyhtymiä. Kaikkiin massapsykoosin assosiaatio- ketjuihin liittyy oleellisesti pelko. Ilman pelkoa ei tämänkaltainen virus voisi elää hetkeäkään. Aikamme on hyvin otollinen massapsykoosin synnylle, sillä aikamme ihminen ei kyseenalaista enää maailmaa; media tarjoilee kaikki vastaukset valmiina. Totalitarianistiset järjestelmät ovat aina käyttäneet massapsykoosin ylläpitämiseksi propagandaa. Tyypillistä propagandalle on, että se vetoaa tunteisiin, hyödyntää pelkoa ja vetoaa sosiaaliseen vastuuseen. Ne jotka eivät ota osaa kollektiiviseen vastuunkantoon, ovat yhteiskunnan vihollisia. Myös tähän asetelmaan liittyy siis oleellisesti pelko. Pelko estää aivotoimintojen normaalin käytön, se on myös kaikkein tehokkain luovuuden esto. Totalitarianistisessa yhteiskunnassa luovuus on tyrehtynyt, tällaisessa yhteiskunnassa luovuudelle ei ole käyttöä. Koska luovaan ajatteluun kuuluu kyseenalaistaminen ja se lähtökohtainen ajatus ettei ole yhtä ainoaa totuutta, on se siten vaaraksi massapsykoosia ylläpitäville auktoriteeteille.

"Todellakin, on yhä ilmeisempää että ei nälänhätä, maanjäristykset, eivät mikrobit eikä syöpä, vaan ihminen itse on se joka on vaarallisin uhka itselleen, siitä yksinkertaisesta syystä että ei ole olemassa riittävää suojausta psyykkistä epidemiaa vastaan - joka on moninkertaisesti vaarallisempi kuin pahin luonnonkatastrofi". Carl Jung

"Totalitarianistiset systeemit 1900- luvulla edustavat eräänlaista kollektiivista psykoosia. Joko vähitellen tai äkillisesti, järki ja yleisinhimillinen säädyllisyys ja kohtuus, eivät enää ole mahdollisia sellaisessa järjestelmässä. On vain kokonaisvaltainen terrorin ilmapiiri ja "vihollisen" kuviteltu olemassaolo keskuudessamme. Siten yhteiskunta kääntyy itseään vastaan valtaapitävien auktoriteettien yllyttämänä".  Juust Meerloo

Totalitarianistisessa yhteiskunnassa "Rikokset joita yksilö yksin ei koskaan suorittaisi, ovat helposti toteutettavissa ryhmän osana". Carl Jung

24.9.2021 Sosiaalisesta kontrollista

Tässä kirjoituksessa tarkastelen otsikon aihepiiriä eräiden valikoitujen lainauksien kautta. 

”Maan suuret kansalaiset eivät ole niitä, jotka polvistuvat vallan edessä, vaan pikemminkin niitä, jotka auktoriteettia vastaan ovat tarvittaessa järkkymättömiä maan kunnian ja vapauden puolesta”. Albert Camus

Järjen kunnioittamisen, avoimen vuoropuhelun, sananvapauden ja yksilön oikeuksien sijaan poliittiset järjestelmät kaikkialla maailmassa ovat muuttumassa yhä autoritaarisemmiksi. Petos ja valheet, manipulointi ja propaganda, pelko ja psykologiset operaatiot ovat tulleet keinoiksi oikeuttaa poliittiset toimet ja politiikka, joka tuhoaa elämää. Miten poliitikot pystyvät vakuuttamaan kansalaiset luopumaan vapaudestaan ja suosimaan kovan käden hallituksen valvontaa? Miksi niin harvat puolustavat enää vapautta?

”Jos vapaus on tukahdutettu nykyään niin suuressa osassa maailmaa, tämä johtuu todennäköisesti siitä, että orjuuden menetelmiä ei ole koskaan valittu yhtä kyynisesti ja yhtä tehokkaasti kuin nyt. Myös aiemmat vapauden vilpittömät puolustajat ovat köyhyyden, epätoivon ja valitun katalan strategian kautta kääntäneet sille selkänsä”. Albert Camus

Traagisinta on, että monet ihmiset yhä luulevat olevansa vapaita:

”Kukaan ei ole niin epätoivoisesti orjuutettu kuin ne jotka harhaisesti luulevat olevansa vapaita”. Goethe

Kollektivismi: Onko yksilö olemassa yhteiskuntaa varten vai onko yhteiskunta olemassa yksilöä varten?

"Yhteinen etu ennen yksilön etua". Adolf Hitler

Kollektivismi on totalitaaristen järjestelmien toiminta-ajatus; se on kommunistisen, fasistisen ja joiltain osin myös sosialistisen yhteiskunnan kulmakivi.

Mikä on yhteiskunta? Mikä on yksilö?

"Yhteiskunta on vain termi, käsite ihmisryhmän symbioosille. Käsite ei sisällä elämää", Carl Jung

Päin vastoin kuin yksilö, joka on todellinen olento, yhteiskunta on abstrakti käsite. Yhteiskuntaa ei ole olemassa ilman ihmisten ajatuksia ja tekoja. Sillä ei ole intressejä eikä se tähtää mihinkään. Sama koskee kaikkia muita kollektiiveja.

"... Kansakunnalla (tai valtiolla) ei ole omaa elämää ilman yksilöä, eikä se siksi ole itseisarvo. Kaikki elämä on yksilöllistä, jossa yksin perimmäinen merkitys voidaan löytää." Carl Jung

Yhteiskunta käsitteenä ei voi ajatella, toimia, puhua tai tehdä valintoja. "Juuri kollektiivinen moraali on se, joka on toiminut oikeutuksena jokaiselle diktatuurille ja jokaiselle julmuudelle, menneisyydessä ja nykyisyydessä.". Natanael Branden

Yksilö on mukana monissa yhteisöissä – hänen koulussaan, klubissaan, ammattissaan, kaupungissaan tai maassaan, kirkkossaan, poliittisessa puolueessaan, valtiossaan... mutta hän on aina suurempi kuin ne kaikki... kaikki nämä erilaiset yhteisöt ovat olemassa ilman poikkeusta yksilön vuoksi. Ne ovat olemassa palvellakseen häntä, ne ovat olemassa hänen hyödykseen ja menestyksekseen. Jos asetelma käännetään toisin päin, kuten nyt on käynyt maassa ja valtiossa jossa elän, johtaa se ennemmin tai myöhemmin totalitarianismiin jossa vähä vähältä kansalaisten yksilövapaudet riistetään "yhteisen hyvän" nimissä.


Kehoitankin kaikkia ihmisiä, myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä, vastustamaan kaikin tavoin niitä menetelmiä ja "kehitysaskelia", joiden liian ilmeisenä tarkoituksena on yksilön vapauden riistäminen globaalin hallinnon, internetin hallinnan, teknogratian, digitaalisen identiteetin ym. "edistysaskelien" avulla. Olemme kaikki lopulta "samassa veneessä", kyse on ennen kaikkea yksilön vapauden säilyttämisestä. He (YGL,WEF,WHO ym. globalismin edustajat) eivät ole kenenkään puolella,. Liian suurena yhkakuvana, jotta siltä voisi ummistaa silmänsä, on joutua alistetuksi. Yritys on alkuunpantu, me päätämme. Tässä taistelussa meillä ei ole varaa sulkea ketään ihmisryhmää ulos.

Suosittelen katsomaan tämän videon aiheeseen liittyen: "Mr. Global ja plandemic", Reiner Fuellmich;

18.11. Aikamme ja ajattomat kysymykset

Tämä aika jossa elämme on nostanut esiin samaan aikaan monenlaisia perimmäisiä kysymyksiä. Yhteen niistä haluan tuoda valoa tämän videon kautta. Kysymykseen homoseksuaalisuudesta vastaa suuresti arvostamani opettaja Jiddu Krishnamurti omalla päällekäymättömällään tyylillä antamalla tilaa kuulijan omille päätelmille ja ajatuksille.

28.8. 2021 Kun taiteesta tuli taidetta ja aika, jossa elämme

Taide käsitteenä alkoi muodostua niinkin myöhään kuin renessanssin (1400- 1500-l.) aikakaudella. Taiteen taiteeksi tuleminen silloin tapahtui samaan aikaan kun se alkoi irtaantua sidonnaisuuksista taustavaikuttajiinsa kuten kirkkoon tai mesenaatteihin. Taiteen perusolemuksesta tuli olla vapaa; taiteilijan luomisvoima ei ollut sidottu mihinkään tahoihin ja niiden intresseihin taiteen sisällön suhteen.

Tämän päivän Suomessa tiede- ja kulttuuriministeri vaatii rokote- passia ja pitää ihmisoikeuksien viemistä osalta kansalaisista oikeutettuna. Tämä siksi, jotta hän pääsisi nauttimaan turvallisesti taide-elämyksestä, kuten teatterista. Puuttumatta tässä kohtaa enempää itse rokotteen erittäin arveluttavaan tehoon estää rokotettua saamasta tartuntaa tai levittämästä virusta, haluan keskittyä lyhyesti kysymykseen taide-elämyksen olemuksesta näissä olosuhteissa. Kutsun tällaista yhteiskuntaa totalitaristiseksi, jossa sallitaan vain yksi totuus, jossa sanan- ja mielipiteen vapautta rajoitetaan ja jossa kansalaisia eriarvoistetaan mielivaltaisin perustein.

Viitaten alussa kirjoitettuun kysynkin; miten taide jonka luonne on olla vapaa ja omaehtoinen, istuu ministeri Kurvisen ajamaan ehdolliseen taide-elämykseen? Teatteriesitys josta ministeri haluaa osalliseksi, edustaa silloin tahtomattaan tai tahtoen tahoja, joiden intresseissä on luokitella ja eriarvoistaa kansalaisia ja pitää yllä yhteiskunnassa yhden ainoan totuuden illuusiota. Taitelijan, tässä tapauksessa näyttelijän, suu puhuu tahtomattaan tai tahtoen sen suulla, johon hän ja hänen esityksensä on sidoksissa; tuskinpa esityksessä sallitaan ”foliohattujen” näkemyksiä, muutoin kuin ehkä asettaen ne naurunalaiseksi. En voi nähdä asetelmaa mitenkään muutoin kuin että taiteilija on alistettu totalitarianistisen yhteiskunnan pelisäännöille ja hänen taiteilijan vapautensa on sekin pelkkä illuusio. Kysymyksessä on kaunistelematta demokraattisen yhteiskunnan ja sen mukana myös taiteen rappio.

Totalitarianismissa luovuus tuhotaan tuomitsemalla ihmisten omat ajatukset ja näkemykset vääriksi ja vaarallisiksi. Luovuus on itse asiassa tällaisen yhteiskuntajärjestelmän vihollinen. Jos on taide- ja tapahtuma-alaa kurjistettu järjettömillä rajoitustoimilla tähän saakka, en pidä sen tulevaisuuttakaan kovin ruusuisena hallituksen kaavailemissa olosuhteissa. Ei käy lainkaan kateeksi esiintyviä taiteilijoita, joiden näennäinen vapaus harjoittaa ammattiaan sisältää suuren eettisen ongelman sekä itse taiteen perusolemuksen taantuman takapajuiseksi ja hengettömäksi. Toivotan ministerille nautinnollisia teatteri- elämyksiä.

15.8. 2021 Omatunto vastaan virallinen totuus

Tässä kirjoituksessa haluan valottaa sitä tapahtumien ketjua joka pakotti minut eroamaan virastani kuvataiteen opettajana yhteiskoulussa ja lukiossa. Olen toiminut virassani vuodesta 92- alkaen. Opetan oppiainetta jonka perusfilosofia on itselleni alusta alkaen ollut luottaa omiin ajatuksiin, omiin ideoihin ja uskaltaa niitä ilmaista haluamallaan tavalla. Ilolla olen voinut tähä saakka niitä luokassani toteuttaa ja saanut iloa oppilaitteni uskalluksesta ilmaista itseään. Näin tähän asti, kunnes iski koronapsykoosi. Kun lähdin toteuttamaan sen suhteen itse oppejani ja aloin muodostamaan omaa käsitystäni asiasta, huomasin olevani poikkiteloin virallisen, yhden ainoan totuuden kanssa. En kyennyt allekirjoittamaan myöskään viranomaisten linjaa tämän "yleisvaarallisen tartuntataudin" ehkäisemisen suhteen. Kuitenkin jouduin mukautumaan sen monilta osin järjettömiltä tuntuviin ehkäisy- toimenpiteisiin. Suojakäsineet ja välineiden desinfiointi muuttuivat vahvan suosituksen kasvomaskeihin, turvaväleihin ja etäopetuksiin. Nämä tilanteessa jossa paikkakunnalla ei esiintynyt edes yhtä ainutta tartuntaa. Sitten alkoi kuulua puheita rokotuskattavuudesta jonka avulla saataisiin ns. laumasuoja. Alkoi myös nousta esiin ehdotuksia rokotuspassista. Nämä siinä tilanteessa kun nuorempi väestö ei kuulunut edes riskiryhmään ja heidän oli käytännössä mahdotonta saada vakavaa virustartuntaa. Maan kokonaiskuolleisuudessa ei myöskään näkynyt minkäänlaista poikkeavuutta normaalista. Mieleni askarteli kysymyksen kanssa; olenko minä järjiltäni kun en näe mitään järkeä kaikessa vai onko muu maailma mennyt järjiltään? Joka tapauksessa koulun arjen oli pyörittävä näissä puitteissa ja minun sen mukana mikäli aioin pysyä toimessani. Viimeinen pisara tähän järjettömyyksien ketjuun tuli kun alettiin rokottamaan oppilaita joiden oma immuniteetti olisi ollut kyllin vahva ilman mitään kokeellista injektiota. Koin että olin yhä pahemmin ristiriidassa omantuntoni ja järkeni kanssa. Tietäen rokotteeseen liittyvät riskit; mahdolliset vakavat haittavaikutukset mahdollisine kuolemineenkin, puhumattakaan pidemmän aikavälin vielä tuntemattomista haittatekijöistä, olin mahdottoman tilanteen edessä; pysyäkö yhä hiljaa ja siten hyväksyä tämä kaikki. Onhan niin, että jos vaikka näet jotain kiusattavan, muttet puutu siihen mitenkään, olet osallistunut myös itse kiusaamiseen. Sama asetelma oli nyt edessäni. Minun oli tehtävä ratkaisu, kummalle puolen asettua. Päätin kuunnella sydämeni ääntä ja jakaa luokkani huoltajille ja oppilailleni faktatietoa ja tilastoja rokotteeseen liittyvistä kyseenalaisista seikoista. Jos halutaan nähdä niissä valtamedian määrittelemää dis-informaatiota, on se jo pahaa tahtoa. Jos oppilaani, yksikin, olisi joutunut noihin Fimean tilastoihin, en olisi antanut itselleni anteeksi. Päätös oli siten selkeä, tuli mitä tuli. Ja niinhän siitä tulikin. Siinä vaiheessa kun kaupungin ja koulun johdossa asiasta syntyi kohu ja julkinen nootti koulun sisällä, olin saanut tarpeekseni kompromisseista sydämeni kanssa ja ymmärsin ettei työ vastannut, eikä tulisi vastaamaan enää sille asettamiani ihanteita. Irtisanoutuminen oli vapautuminen siitä rattaistosta joka soti järkeäni ja sydäntäni vastaan. Samaan aikaan "jymyjuttuni" kanssa otsikoihin muuten pääsi Pirkanmaan ylilääkärin vetoomus lasten rokottamisten lopettamisesta, perusteluna että rokotteen haitat ovat hyötyjä suuremmat https://www.aamulehti.fi/pirkanmaa/art-2000008185954.html. Olen saanut paljon positiivista palautetta teostani sen vastapainoksi mitä media siitä uutisoi kysymättä minun näkökulmaani asiaan lainkaan. Sisälläni on nyt rauha ja uskon yhä noihin luovuuden perustekijöihin, kannan niitä sydämessäni tässä yhteiskunnassa joka on yhä päättäväisemmin menossa kohden totalitarianismia; vapaus voittakoon; liberte, egalite, fraternite!

wilma- viestini huoltajille

Hei, Tässä vähän infoa luokanvalvojalta koskien lasten korona- rokotuksia jotka ovat käynnistymässä. Koen velvollisuudekseni informoida laajemmin rokotteista, myös niiden mahdollisista haitoista, koska kysymyksessä ei ole ihan tavallinen rokote. Mielestäni huoltajan on hyvä tietää niistä etukäteen ja ottaa tarvittaessa myös vastuu, vaikkakin 12 vuotiaan katsotaan olevan kypsä itse tekemään päätöksen. Olen tiedottanut rehtoria jotta tieto koteihin rokotteiden antamis- ajankohdasta menisi, eli siitä pitäisi tulla tieto huoltajalle. Toivon siis harkintaa, periaatteella "parempi katsoa kuin katua". Tarkoitukseni ei ole manipuloida vaan vain informoida . Toivotan hyvää alkavaa lukuvuotta yhteistyöterveisin. 

T. Luna Lehikoinen

unsplash